Voi kuinka lyhyt hetki
vuosi onkaan.
Taas yksi kadonnut on
ajan virtaan.

Pieni vauvani ei
olekkaan enään niin pieni.
Pituutta, painoa ja älyä
löytynee kohta kai enemmän kuin minulta.

Muistan vielä
syntymäsi kuin eilisen.
Muistan kuinka
valloitit sydämeni
viattomalla katseella,
suloisella jokeltelulla.

Kohta täytät taas vuosia,
ala-aste jää taaksesi.
Sinusta tulee nuori,
jota ei enää voi lelliä.


Kuinka pahalta minusta tuntuukaan.
Muistan kyllä mitä on olla ikäisesi.
Muistan yhä villit hormoonit ja rakkauden nälän.

Sinulle annettii
suuremmat esteet
niiden saavuttamiseksi.

Kunpa voisin
auttaa sina jotenkin,
saavuttamaan haluamasi.

Elämä on ollut julma
meille molemmille.
Minulle henkisesti, sinulle fyysisesti.

Minusta tuli vihainen, katkera ja lähes turtunut.
Sinä taas kohtasin elämän hymy huulilla,
hyväksyen välttämättömän.

Voi rakas,
yritän oppia sinulta
tapasi olla, hyväksyä ja elää.

Se on vaikeaa minulle jo nyt,
miten siis sitten kun olet poissa?