Jokainen meistä haluaa löytää rakkauden.
Lähelleen sen ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla.
Jonkun jolle voi olla se oikea.

Haluamme rakkaan jonka kanssa jakaa kaiken.
Rakkaan joka arvostaa, luottaa ja rakastaa.
Todella Rakastaa!

Sillä mitä olisi elämä ilman rakkautta,
sielujen yhteistä sinfoniaa?





Todellinen rakkaus,
se on puhdasta ja kestävää.
Sitä ei aika ruostuta,
eikä vastoinkäymiset murenna.
Vaan se vahvistuu ja syvenee.

Se antaa elämälle merkityksen
ja ravitsee ennen niin yksinäistä sielua.

Se muuttaa yksinäisen harmaan soinnun
virtaavaksi kullanhohtoiseksi putoukseksi,
joka soljuu lempeästi monisävyistä melodiaansa.




Sen minä haluan löytää.
Todellisen rakkauden,
sielujen sopusointuisen helinän,
joka laulaa rakastavaisten äänissä,
kuiskailee hellissä sanoissa
ja hyväilee lempeissä katseissa.