Kun olemme kaksin olet ystäväni,
mutta kun näet muut ystäväsi muutut.
Liityt heidän joukkoonsa,
naurat erilaisuudelleni.
Se sattuu,
vaikka hymyilenkin.
Näin sinut kaupassa,
tulit luoksei kun valitsin kynsilakkaa.
Sanoit rubiininpunaisen sopivan minulle,
minä uskoin sinua.
Sinäkin ostit sitä,
hymyillen siirryimme kassoille.

Seuraavana aamuna,
sama kuvio toistuu niin kuin aina.
Ystäväsi näkevät kynteni,
he sanovat punaisen olevan oksettavin väri maailmassa.
Sinä myötäilet,
vaikka punainen on aina ollut lempivärisi.

Miten sinusta tuli tuollainen?
Mihin kadotit itsesi?