Katson sinua syvälle silmiin.
Olet vain pieni säälittävä valon prinsessa.
Roviolle tahtoisin sinut viedä,
näyttää sen tuskan palavan noidan.
Sinä tietämätön et ymmärrä,
mihin esi-isäsi ovat syyllisiä.
Papisto mustissa kaavuissaan
nauttii hajusta palavan lihan.
"Nainen paha on loppunsa ansainnut.
Köytetään hänet liekkeihin"

Niin viaton olet valkoisessa mekossasi.
On hymysi niin vilpitön.
Oksennan yllesi, niin rumaa on hyvyytesi.
Näenkö sädekehän pääsi päällä,
sekö minut sokaisee?
Laitan siteen silmillesi
ja vien metsän pimeyteen.

Onko sinulla kylmä?
Vien sinulta vaatteesi,
revin rätit yltäsi.
Riisun sinut alasti
ja nauran kylmyyttä korvaasi.
Voi sinua pientä,
et kai vain sinä pelkää?

Avuttomana ja täristen seisot siinä sokeana.
Aistit petojen läheisyyden.
Kuulet verenhimoisen läähätyksen.
Kutsun ne leikkimään kanssasi.
Huudat, sinä valon viettelemä huora.
Uudelleen ja uudelleen.

Itke sinä synnitön lutka.
itke puhtaita kyyneliä ja kuole!
Kun olet viimein henkäissyt
viimeisen nautinnottoman henkäyksesi,
olemme molemmat vapaita tuskasta.

Koen vihdoin täyttymyksen,
sen suloisen koston tyydytyksen.
Nuolen sormeni makeasta verestäsi,
puhdistaudun varjojen syleilyssä
ja jatkan matkaa, jolla ehkä joskus
koen vielä sen onnen, mitä kaipaan.