Olisihan se pitänyt arvata, eilinen lääkäri sit pisti mun pakosti sairaslomalle 15 päivän ajaksi. Ja sitten mulla alkaa jo äitiysloma. Oli lääkäri sitä mieltä, ettei mun ole hyvä enää ajaa töihin (45km per suunta), eikä yrittää jaksaa palvella siellä asiakkaita 7,5 tuntia, jos kerran selkää särkee, vatsaa sattuu, väsyttää ja käsi/kädet puuttuu. Verenpaineet oli kuulemma ihan ok, eikä se jostain syystä halunnut mitata mun hemoglobiinia, vaikka se oli juuri muutama päivä sitten neuvolassa mitattu liian alhaiseksi (Hb 94) ja siksi määrätty lisäkuuri rautaa jo edellisen kaveriksi. Oli sitä mieltä, et kyl se riittää kun seuraavassa neuvolakäynnissä se mitataan.


Mutta kylläpä on outoa, kun ei lähde aamulla töihin. Täällä sitä ollaan vaan kotosalla tyhjän panttina. Eilinen meni sitten lopulta ihan ok, kun nukuin päivällä 4 tunnin päiväunet. Tosin se kyllä kostautui illalla, kun ei meinannut millään saada enää unta.

 

Tosin yöllä tuli sitten herättyä vain kerran. Ja sitten kun meinasin nukahtaa uudelleen sattui yks outo juttu: Eli siis makasin kyljelläni ja uni meinasi juuri saada voiton tajunnasta, kun tunsin massussani oudoimman tuntemukseni ikinä, ihan kuin tyttö olisi valahtanut alemmas.

Sen jälkeen olin taas ihan tikkana hereillä kuuntelemassa/tuntemassa mitä tulevan pitää. Mutta siinä se sitten oli, ei mitään muuta.

 

Nyt aamun aikana kaikki tuntumukseni massusta ovat olleet tasan muksun jalkojen liikkeet massun yläosassa. Ja nekin enemmän venytteleviä liikkeitä, kuin potkuja.

 

Aamulla kun katselin itseäni peilistä; mielestäni massuni on vielä hitusen alempana kuin eilen, mutta mieheni mielestä kuvittelen. Tiedä häntä, mutta massuani kiusannut jatkuva painon tunne alavatsassa on toistaiseksi hellittänyt ja tilalle tullut ihan hirveä selkäkipu. Katsotaanpa miten tämä vielä tästä kehittyy.