Täällä sitä yhä ollaan yhtenä kappaleena makoiltu päivät pitkät. Kyl täytyy todeta et odottavan aika todella on pitkä. Onneks olen saanut yhä nukuttua päivisin tunnin tai parin päikkärit, niin on aika mennyt hitusen kivuttomammin eteenpäin. 

 

Viikonloppu tuli ja meni samoin kuin muutkin päivät, tosin Jani vei mut sunnuntaina hetkeksi mm. Myllyyn ostoksille, niin sain hieman vaihtelua. Ja kun Jani kävi isänsä kanssa karavan-messut kiertämässä olin mä Janin äidin seurana. Ei siis ihan pelkkää tylsää kotona oloa.

Tosin illalla kotona päivän liikkumiset kostautui, kun selkää särki ja vatsaa supisteli. Onneksi Janin tuoma ja lämmittävä viljatyyny auttoi rentouttamaan vatsan suht nopeasti ja siedettävästi.

 

Maanantaina kävin hammaslääkärillä puolilta päivin, jolloin sain kivasti katkaistua päivän tylsistymisen. Iines vaan ei tuntunut tykkäävään olostaan, kun hammaslääkärintuolissa makasin selälläni pää alaspäin. Vaikka Iines muutenkin möyrii, niin siellä se ei ollut hetkeäkään paikoillaan.
Viimeksi kun kävin hammaslääkärillä sain kuulla ettei minulla vieläkään ollut puhjennyt viisauden hapaita, eikä minulla myöskään ollut reiän alkuja, reikiä tai hammaskiveä. Hyvä näin. Mutta nyt raskauden aikana sainkin hieman eri uutiset: ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olen päässyt maitohampaista, minulta löytyi 3 pientä reiän alkua, sekä hieman hammaskiveä. Ja yksi viisauden hampaistakin oli päättänyt puhjeta näin raskauden aikana, sen tosin tiesin, sillä sen puhkeamisen olen kyllä tuntenut.
Muuten maanantai meni perustylsästi kotosalla.

 

Tiistai kului taas kotona makoillen, kunnes Jani tuli 3 jälkeen hakemaan mut kotoa, kun mentiin 4:ksi perhevalmennukseen Taivassaloon. Tää eka käynti käsitteli parisuhdetta ja vanhemmuutta, ja jotenkin kaikki siellä puhuttu oli aika itsestään selvää jo ennestään. Eniten tuntuivat painottavan sitä, ettei lapsen syntymän jälkeen saa unohtaa puolisoaan, vaan pitää lapsen tarpeiden lisäksi muistaa huomata myös puolison niin fyysiset kuin henkiset tarpeet.

Koko tämän tilausuuden ajan mulla oli tosi tukala olo istua siellä, kun Iines möyri ja töni, ja selkää särki niin vietävästi.

Joten ei kai ihme et kotona ilta meni taas selkäsärystä kärsien ja sen lisäksi mulla oli tosi paljon supistuksia. Jani sai taas lämmitellä mulle viljatyynyä. Tosin nyt siitäkään ei tuntunut olevan apua. Nelisen tuntia siin meni kun en pystynyt kun makaamaan ja kärsimään supistuksista ennen kuin ne rupesivat hellittämään. Ja sit Jani ystävällisesti kertoi mulle, et supistelu oli saanut sen aikaan, et mul oli revennyt alavatsa niin et oli tullut aika paljonkin raskausarpia. Tähän asti kun niitä ei vastassa ole yhtään ollut. Lisäksi niitä oli repeytynyt navan ympärille.

Ennen nukkumaan menoa Jani viel levitteli sitä Gerard´sin raskausarpi-rasvaa mun massuun, jos se vaikka sais estettyä lisävauriot ja kenties hoidettua jo tulleet.

 

Keskiviikko on nyt sit mennyt vaan kotosalla pääasiallisesti makoillen, kun massu on ollut hitusen kipuileva ja selkää nyt särkee kokoajan. Harmittaa niin pirusti kun olo on mitä on, eikä jaksa eikä oikeen uskalla edes siivota. Varsinkin kun tietää et voi mennä viel kauan ennekuin saan Janin työpäivän jälkeen tekemään kunnolla kotitöitä, et kämppä olis kunnossa ja mulla hyvä mieli täällä makoillessa. Häiritsee niin pirusti kun tietää et astianpesukone pitäis tyhjentää ja täyttää, pyykkiä pestä ja kuivat viikata kaappiin, imuroida pitäis ja lumet luoda pihalta.

Melkeen toivon et Iines pitäis jo kiirusta ulostulon kanssa, et saisin sit pikkuhiljaa laittaa kämpän kuntoon.