Punaiset lyhdyt kutsuvat minua.
Ne ehtivät ensin.
Tulivat, ottivat omakseen.
Piirsivät merkkinsä minuun.

Haluat minun jättävän sen kaiken.
Rakkautesi vuoksi.
Mutta olisiko se sen arvoista?
Etkö näe, se ei voisi onnistua.

Ethän sinä edes kehtaisi esitellä minua ystävillesi.
Sen verran häpeät merkkiä jota kannan.
Voi kultaseni,
anna jo olla.

Se olisi meille helpompaa.
Mene ja elä elämäsi.
Minä pärjään kyllä.

Ja Kiitos.
Kiitos, että huomasit minut.
Näit enemmän kuin vartaloni sulot.