Keiju siirtyy hiljaa
talolta toiselle.
Kurkkaa varovasti sisään
ja vetäytyy surullisena pois.
Vieläkään ei löydy mitä se etsii,
äänettömästi se siirtyy toiselle talolle.

Kylä jossa se on,
nukkuu rauhallisesti pimeässä,
korkeiden kuusien varjossa.
Kukaan ei tiedä keijusta
joka yrittää löytää kaltaistaan.
Rauhassa saa se kiertää talolta talolle,
kylästä toiseen kuunvalo seuranaan.

Keijua pelottaa, se ei halua enää olla yksin.
Luovuttaen se kaivautuu syvälle lumeen
kuuntelemaan sydämensä viimeisiä iskuja.
Valmistautuen loputtomaan uneen
laulamalla surullista univirttä.
Kyynelien jäätyessä poskille se tietää,
ettei kukaan jää sitä kaipaamaan.