Metsässä hiipien varpasillani,
kukaan ei kuule tuloani.
He kuulevat vain helisevän nauruni
kiirivän lehtien lävitse.

Aalloissa tanssien alastonna,
kukaan ei huomaa läsnäoloani.
He huomaavat vain lauluni sävelten
aikaan saamat virtaukset.

Ilmassa leijuen huomaamattomana,
kukaan ei näe liikkeitäni.
He huomaavat vain tanssini
lämpimät virtaukset.

Ikuisesti hyräilen maassa,
kätkössä mullan ja kivien.
Osana maata, tulta.
Osana ilmaa, vettä.

Vaellan vapaana,
mutta vangittuna.
Suojassa maailman
jota kovasti rakastan.

Teille olen näykymätön,
lauluni vain tuulen suhinaa.
Vain muut kaltaiseni,
siis satuolennot, kuulevat ja näkevät kaiken.
Sillä olen vain pieni keiju...