En ymmärrä sinua. Ensin olet kuin kaikki olisi paremmin kuin koskaan, selität kuinka pidät minusta.
Yhtäkkiä muutut huudat vihaavasi minua ja sanot ettet halua enään koskaan olla kanssani missään tekemisissä.
Saat minut kiukkuiseksi, saat minut vihaamaan sinua.
Voin vain odottaa että pääsen sinusta eroon. Onneksi siihen ei ole enää pitkää aikaa.
Ensivuonna kai vain nauran kaikelle tällä, lapsellisuudelle ja olen iloonen kun en enää ole kanssasi missään tekemisissä.
Jollet pian ymmärrä jättää minua rauhaan joudun sanomaan sen sinulle, silla en enää kestä sinua, jatkuvasti vaihtuvaa mielialaasi.
Olet ainoa ihminen josta toivon pääseväni eroon mitä pikimmin, oletko onnellinen? Minä en ole, kiitos sinun.
Elämäni olisi helpompaa ja mukavempaa jollei kokoajan tarvitsisi varoa miinakenttiä ympärilläsi.
En kestä enään yhtään raivokohtaustasi.
En aio pyytä anteeksi tunteita tai ajatuksia sinusta, sillä ne ovat totta. Älä luule ettei totuus koske, sillä se koskee kovasti.
Miten yksi ihminen voi tehdä elämästä helvettiä? En tiedä, mutta sinä ainakin onnistut siinä.
Pitäisikö mun yrittää unohtaa ja antaa anteeksi? Empä usko. Olen tehnyt niin jo liian monta kertaa...et saa enään yhtään mahdollisuutta!
Tämän päiväinen oli viimeinen pisara, tiedät sen itsekkin jos vain menet itseesi.