Tervetuloa tutustumaan nuoren turkulaisen naisen, hänen miehensä ja heidän koiransa elämään.
-keijukaisneito-
Uusi mökki valmiina =)
Vanhaherra Rexi löysi mieleisensä lekoilu paikan uuden mökin terassilta.
Janin oli sitten pakko leikkiä mönkiällä..
En ole aikoihin ehtinyt mitään tänne päivittämään, vaikka olenkin joitakin juttuja saanut tehtyä, kun pestini Rurkon kesäteatterissa pitää vapaa-aikani aikaslailla minimissä. Harmittaa jo nyt kun tiedän, ettei tätä esiintymisen iloa enää kauaa kestä. Viimeinen näytös kun on jo ensiviikon keskiviikkona. Harmi.Taitaa tulla seuraavaksi ongelmaksi liika vapaa-aika kun sitä ei liiemmin ollut. En todellakaan valita tätä, kunhan totean.
Niin rakas lukija, mikäli satut olemaan Turusta tai lähiseudulta kotoisin, tule ihmeessä katsomaan viimeisiä näytöksiämme! Tässä vielä hieman lisäinfoa:
Ruskon kesäteatterilla esitetään kohta puolin jo viimeisiä näytöksiä. Tule kokemaan hauska ja lämminhenkinen kokoperheen satunäytelmä, jonka seurassa aika vierähtää nopeasti.
Amelein seurassa tulet tapaamaan monia mieleenpainuvia hahmoja aina kauhistuttavasta pöllöstä, kypsään päärynään. Näe vedenhaltian lahjojen hyödyllisyys ja ota selvää mitä mustalle hunajalle kävikään?
Tervetuloa nauttimaan!
Heidi (Amelei)
Tämä kirjoitus on tarkoitettu erityisesti niille, jotka oikeasti tuntevat minut, mutta mikäli tämä jotakuta muutakin sattuu kiinnostamaan niin mikäpä siinä.
Eli tässä nyt olisi nähtäväksi huonohko kuva sukumme vaakunasta:
Olisin niin kovin halunnut messuille osallistua, mutta kuinka ollakkaan velvollisuudet kuoroa kohtaan pitivät minut tiukasti Turussa messujen aukiolon ajan. Pakko osallistua näihin muutamiin harvoihin kuorojen yhteisharjoituksiin, sillä esiintymisen aika koittaa pian. Esitämme Matthäus-Passion Locomon lavalla 9.3.
Missasin tänään myös toisen tärkeän jutun, nimittäin kesäteatterin roolijaon. Toivottavasti saan ensikerran kokoontumisessa kaiken tarpeellisen tiedon.. Ja todella toivon, etten jäänyt vaille roolia, vain siksi etten kyennyt olemaan paikalla juuri tänään. Se olisi jo liian huonoa tuuria.
Miksi kaikki kiva ja tärkeä kertyy aina samoille päiville?
Miten ollakkaan, että silloin kun pitäis urakalla tulostaa valokuvia, musteet loppuvat tulostimesta. Kyllä harmittaa. Päädyin siis siirtämään tulostusta hamaan tulevaisuuten. Ja tilasin Briteistä ison kansan mustekasetteja tulostimeen. Toivottavsti tulevat yhtä nopeasti kuin kaikki muukin mitä on Briteistä tullut tilattua.
Tänään lääkäri käski minun tiputukseen katkaistakseen jo 3 päivää kestäneen migreenini. Kaksi tuntia siinä jälleen meni, mutta nyt on olo vihdoin hyvä. Tosin pomo ei tykkää kun sain vielä perjantainkin sairaslomaa. No, elämä on. Jos migreenini on pomolle liian suuri ongelma, ei ratkaisuja ole kuin yksi - potkut.
Tiputuksesta lähtiessäni sai vielä lääkäriltä käskyn tulla heti takaisin tiputukseen mikäli migreeni palaa tänään tai huomenna. Toivotaan ettei näin kävisi. Sain myös reseptin uuteen estolääkitykseen. Toivotaan, että siitä edes olisi jotain apua. Ja maanantaina pitää muistaa varata aika neurologille..
Päätimme piristää viikkoamme menemällä leffaan katsomaan Noidan oppipoikaa. Kyllä sen jälleen huomasin, miten hyvä näyttelijä pelastaa ennalta arvattavan leffan. Suosikkikohtaukseksi nousi ehdottomasti Disneyn Fantasia 2000 lainattu itsestään liikkuvat ja paikkoja pesevät harjat, luudat, rätit ja sienet. Ihana!
Tätä leffaa voisi hyvin suositella sellaiseksi kokoperheen fantasiaseikkailuleffaksi.
Vaikka meillä ole tapana viettää millään tavalla nimipäiviä, päätimme Janin kanssa käyttää sitä hyvänä tekosyynä mennä keskellä viikkoa ulos syömään ja leffaan. Eikä ollut vaikea arvata minkä leffan halusimme nähdä.
Shrek ja ikuinen onni oli yllättävän hyvä animaatio leffa jälleen kerran, eikä 3D ominaisuus onnistunut millään tavalla huonontamaan sitä, vaan enemminkin päinvastoin. Tämä kuuluu jälleen kerran niihin leffoihin, joka on vaan aivan pakko ostaa omiin leffakokoelmiin. Suosittelen!
Tänään Jani pääsi iloikseen jälleen veneilemään. No miksikäs ei? Oli lämmintä, aurikon paistoi ja merelläkin oli ihmeen tyyntä. Ja pitihän veneilyn aikana pysähtyä hieman jätskiannoksille Airistolle.
Tänään oli niin kaunis päivä, että oli pakko suunnistaa heti aamusta mökille nauttimaan lämmöstä auringonpaisteessa Paraisilla. Taas sai Rexi uida sydämensä kyllyydestä ja nauttia ulkoilmasta koko päivän. Olihan meilläkin tietenkin Janin kanssa mukavaa niin mökilä kuin veneillessä.
Tässä hieman kuvaa mökin keittiön ikkulta:
Hemmottelin itseäni näin illalla tekemällä Sensolin käsikylvyn. Ihanaa todellakin. Rentouttavaa luksusta sanoisin. Nyt on aivan ihana olo käsissä, joten mukavaa mennä nukkumaan.
On se kumma miten nopeasti tulostimen musteet aina ovat loppu, tosin ei sen pitäisi yllätys olla kun valokuvia tulostelen. Mutta tuntuu vaan et nuo nyt käyttämäni Epsonin musteet loppuvat todella paljon pikaisemmin, kuin entisen tulostimeni Canonin musteet. Onkohan niiden mustemäärissä eroa? Tietääkö kukaan?
Nyt pitäisi taas hieman katsella mistä saisi ostettua/tilattua musteet Epsoniin suht järkevään hintaan, niin saisi koneelle kasantuneet kuvamäärät tulostettua paperille.
Pitihän sitä tietenkin kuva muistiin miltä näytti ensimmäinen terassilla nautittu ateria, joka sattaui olemaan aamiainen. Miehelle kahvia ja tupakkaa, minulle muroja ja colaa.
Asunnon takapiha oli todella huonossa kunnossa, eikä todellakaan kelvannut meille sellaisenaan. Hetki suunnittelua keskustellen ja sitten auto kohti kauppoja. Plantagenista haimme pihaan mullat, ruohonsiemenet ja krassinsiemenet. Kurpitsojen, tomaatin ja herneiden siemenet haimmekin jo aiemmin.
Olen myös ostanut pihaan keijunkukkaa, jota ei vielä ole istutettu, sillä en ole varma siitä haluanko sen sittenkin etupihaan. Sunnuntaihin asti olen antanut itselleni miettimisaikaa.
Puutarha kalustoa emme vielä uusineet, mutta sekin on edessä heti kun jostain löytyy sopivat. Tämän hetkisiin tuoleihin ostin Tiimarista uudet pehmusteet, jotka eivät vielä kuvaamis hetkellä olleet käytössä.
Tältä piha näyttää toistaiseksi:
Kurpitsat ovat vasta ehtineet tämän mittaisiksi:
Yllätyin kovin käydessäni 2,5 kk jälkeen puntarilla, sillä mittari näytti mielestäni aivan liian suurta summaa. Kävelin siis toisen puntarin luo vain huomatakseni, että olen todella lihonnut 6 kg 2,5 kk aikana.
Nykyinen paino siis 62 kg (ja pituutta yhä 171,5 cm jos kiinnostaa). Nykyään voin siis jo sanoa selvinneeni syömishäiriöstäni voittajana. Enää en ole todellakaan alipainoinen =)
Auton haettuamme päivä olikin yhtä hulinaa. Pikaisesti takaisin Turkuun, kotiin ja suihkuun. Vaatteen niskaan, tavarat mukaan ja liikkeelle.
Treffasimme Janin vanhemmat ja kävimme porukalla viemässä kukkia ja kynttilä Janin isoäidin haudalle. Jani antoi äidilleen myös tekemäni kortin, johon hän itse oli kirjoittanut äitienpäivä onnittelun.
Sitten menimme Janin kummitytön/kaksoissisaren tyttären 1-vuotis syntymäpäiville. Veimme lahjaksi lasitaulun jossa oli kaunis teksti ja lasinalle koriste. Tein hänelle myös kortin josta ei juuri nyt ole näyttää kuvaa. Olivian äiti oli tehnyt suloisen perhoskakun joka tietenkin myös maistui hyvälle.
Syntymäpäiviltä kiirehdimme sairaalaan pikaisesti moikkaamaan Janin isoisää ja viemään hänelle palan kakkua.
Sitten vuorostaan kukkakaupan kautta mummini luokse äitienpäivä kahveille. Veimme hänelle kimpun ja tekemäni kortin.
Pakko tulla käymään kotona ulkoiluttamassa Rexi. Samalla vaihdoin myös hieman vaatteita.
Sitten ajelimme porukoideni luokse Pitkäänmäkeen. Vein minut kasvattaneelle äidille tekemäni kortin, kimpun kukkia ja Muurlan sinisen lasilinnun Tilhi.
Suunta jälleen kohti mummiani. Haimme hänet mukaamme biologisen äitini haudalle. Se oli sitten vilkaan päivän rauhoittava lopetus.
Päätimme työpäivän jälkeen ilman suurempia varoituksia pakata pikaisesti itsemme ja tarvittavat tavarat mukaan ja suunnata mökille. Tosin siellä seuraamme liittyi Janin isä, minun isäni ja hänen ystävänsä Vesku. Siellä sitten veimme Rexin rantaan uimaan ja vasta sitten katseltiin miten piha on muuttunut ja paisteltiin makkaraa. Mukava ja rentouttava loppupäivä.
Lähdimme porukalla Säkylään serkkuni 1-vuotis syntymäpäiville. Tein onnittelukortin autossa matkan aikana, mukaan ottamistani tarvikkeista. KOrtista tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellut. Valitettavasti unohdin ottaa siitä kuvan.
Sankari tuntui pitävän lahjastaan, vaikkei sitä hänelle käteen annettu. Ostin hänelle siis lasisen suojelusenkelin. Lapsen äiti näytti olevan todella otettu lahjasta. Mukavaa että hänkin piti siitä.
Syntymäpäivät sujuivat mukavasti jutustellen, laulaen, syöden ja jalkapalloa pelaten. Mukava iltapäivä kaiken kaikkiaan.
Hemmottelin miestäni viemällä hänet syömään Myllyn Ricoon. Ruoka tuli nopeati ja oli herkullista. Hinnassakaan ei ole mitään valittamista, mutta laskua sai odottaa aivan liian kauan. Kuka ihme jaksaa syötyään vielä istua pöydässä 25 min odottamassa laskua valittamatta? En minä ainakaan..
Lähtiessäni kotiin TYKSistä, päätin piristää itseäni ostamalla himoitsemani UV-lampun ja geelikynsi materiaalit. Päätin kyllä tehdä kynnet vasta perjantain työvuoron jälkeen.
Mieheni lähtiessä TPS:n peliin jäin kotiin ensin lepäämään tv:n ääreen, mutta lopulta oli pakko aloittaa kynsien teko. Ei vaan voinut odottaa perjantaihin.
UV-kovetteisten geelirakennekynsien teko oli juuri niin helppoa, kuin rakennekynsien teko vain voi olla, kun on oikeat materiaalit yms. ja kun tietää mitä tekee.
Tässä kuva uusista vaaleanpunaisista geelikynsistäni, juuri valmistuneena eli ilman viimeistelyviilausta ja lakkausta.
Itse pidän uusista kynsistäni todella paljon. Nyt vaan mietin laitanko kynsiin koristekiviä, -tarraa, -lakkausta, vai laittaisiko pelkän päällyslakan tuomaan lisää kiiltoa.
Eilen kahvitunnille mennessäni puhelimeni soi ja vastasin koska numero oli outo. Soittaja esittäytyi Tyksin lääkäriksi, joka ilmoitti, että minulla on tänään labrat, histamiini altistus ja lääkäri aika Tyksin T-sairaalassa.
Kohta pitäisi lähteä sinne ajelemaan. Saapa nähdä kuinka raskas päivä tästä tulee, kun siitepölyallergia rasittaa jo nyt (hermot meinää mennä kun koko ajan aivastuttaa ja pitää niistää).
Tämä oli niin mielenkiintoinen näky tien reunassa, että oli pakko pysähtyä kuvaamaan.
En sitten millään osaa arvostaa kännyköissä olevia kameroita, kuvat ovat aina huonolaatuisia (oikeaan kameraan verrattuna) ja niillä kuvataan liiankin helposti muita ihmisiä luvatta. Huomasin myös mieheni ottaneen minusta salaa kuvia. Suurin osa niistä kotoa ja edustavuus luokka tätä:
Ruoan jälkeen mieheni käski minua etsimään kaksi kätkettyä pääsimunaa olohuoneestamme. Vaikka olenkin jo 23-vuotias, innostuin kuin pikkulapsi. Oli vain jotenkin niin suloista, että mieheni viitsii nähdä vaivaa järjestääksen minulle moisen ihanan yllätyksen. Minä kun todella rakastan suklaamunia.
Löysin ne onneksi ja pääsin kiittämiestäni ja syömään jälkiruokaani, ilman että olisin turhautunut.
Kiitos vielä kerran rakas!
Oli vaan pakko, heti aamusta alkaa siivoomaan. Ei vaan kestänyt katsoo kämppää. Makuuhuoneen lattiakin oli niin täynnä neulasia, tikkuja yms. mitä koiran turkin mukana sinne oli kulkeutunut.
Ei siis muuta ku imuri käteen ja imuroimaan. Ja ku kerran aloitin, niin miks en sit samalla pesis lattioita. Ja sit olikin jo lasten teikkiä pestä vessat.
Nyt tuoksuu ja näyttää kämppä puhtaalta. Ihanaa!
Laitoin myös edellispäivänä ostetut kehykset maalaamiini tauluihin. Otan kuvan kun olen saanut ne seinään.
Tänään voisi kyllä yrittää saada väkisin toi mies mukaani Ikeaan ostamaan kehyksiä valokuviin ja pariin muuhun tauluun. Ärsyttää katsella monia erilaisia kehyksiä ympäri kämppää. Tykkään enemmän yhtenäisistä kehyksistä. Tosin kukapa ei.
Pakko vielä mainita et ihana mies suostui tänään spray maalaamaan kehyspahvin palapelin taakse =)
Annoin lahjaksi mielestäni hyödyllisen ja suloisen vaatekappaleen:
Paketoin lahjan mahdollisimman keväisesti.
Ja kyllä; fanitan Nalle Puhista tuttua Tiikeriä. Se vaan on niin Ihana!
Otin aamulla itseäni niskasta kiinni ja aloin pyykinpesun lisäksi imuroimaan ja pesemään asunnon lattioita. Mies oli pahuksen yllättynyt soittaessaan ja kuullessaan mitä oikein teen.
Nyt hän sitten yllätti minut soittamalla ja kysymällä haluaisinko lähteä ulos syömään hänen, Satun ja Sepon kanssa. Tietenkin haluan, tosin en tiedä miten ruokani kanssa oikein käy, sillä olen kuitenkin aika hankala tapaus näin moniallergiseksi.
Katsotaan mitä tästä nyt sitten tulee. =)
Eilen kärsiessäni migreeniä kotona, oli mies töistä lähtiessään päättänyt keväsissä tunnelmissaan piristää mua tulppaaneilla. Olin juuri ottanut lisää lihasrelaksanttia ja särkylääkettä, kun kuulin miehen tulevan ovesta sisään. Kävelin eteiseen häntä vastaan ja kuinka ollakkaan, saan syylini 3 kimppua ihania valkoisia tulppaaneja (suosikki kukkiani). Herkistyin niin, että sain kyyneleet silmiin. Ja mies vaan totesi, ettei niidenollut tarkoitus mua itkettää.
Sen verran sain migreenistä ja kyynelistä huolimatta aikaiseksi, että hain maljakot ja laiton tulppaanit niihin, ennen kuin palasin yläkertaan takaisin "nukkumaan" kipuani pois.
Laitoin tulppaani kahteen maljakkoon. Toisen keittiöön ja toisen makuuhuoneeseen:
Toivoin kovin illalla, että aamulla oloni olisi hyvä, mutta toisin kävi. Ihan hirveä migreeni yhä päällänsä. Onneksi lihassärky oli sentään hieman lieventynyt.
Jälleen kerran menee työpäivä kotona kipeänä. Ja pomo tykkää niin hyvää...
Veljen sählyjoukkue myi jälleen lippuja teatteriin, joten tokihan sitä piti hieman kannattaa. Kyseinen näytelmä ei minua niin olisi jaksanut kiinnostaa, mutta mieheni halusi sen nähdä, joten sinne sitten vaan. Eli näytös oli:
Ohukainen ja paksukainen Linnateatterissa 19.00. Liput 24 euroa/kpl.
Kyllä näytelmä oli ihan hauska ja hyvä, vaikken niin hirveän suuri O & P ystävä olekkaan. Heidän juttunsa eivät vaan oikein puhuttele minua. Mutta huomasin että lähes kaikki muut olivat myytyjä. Tosin olihan näyttelijöiden suoritus todella hyvä, se on pakko myöntää. Ja heistä näki, kuinka he nauttivat siitä mitä olivat lavalla tekemässä.
Olin siis viime yönä vähän yli yhteen asti tiputuksessa pahan migreenini vuoksi. Ei ollut mukava yö..
Janin kanssa mietittiin mitä sitä tekis, kun on niin kaunis aurinkoinen talvipäivä. Jani keksi lähteä käymään Paraisilla mökillä katsomassa millasta siellä nyt on.
Matkan varrella käytiin kaupassa ostamassa mukaan makkaraa, mausteet ja juotavaa. Kassoille mennessä tulin kysyneeksi, jos ostettais pulkka, niin vois laskee siel sitä mäkeä. Siispä käännös takaisin ja etsimään pulkkaa. Lopulta kyllä päädyimme ostamaan kaksi pyöreätä liukuria, ne kun ovat kivempia kuin pulkat.
Mökille päästäksemme, meidän piti rämpiä polviin asti yltävässä kinoksessa mäki ylös. Aluksi puhdistimme grillin lumesta, sitten teimme siihen tulen (onneksi oli kuivaa puuta saunalla) ja hiillosta odotellessamme laskimme mäkeä.
Lihakset väsyneinä menimme grillin luo ja totesimme hiilloksen olevan hyvää, joten paistoimme kaksi pakettia makkaraa ja söimme ne colan ja kaljan kera. Hyvää oli ja lämmitti mukavasti viluisia laskijoita.
Lopuksi siivosimme jälkemme ja lähdimme rämpimään autolle päästäksemme kotiin saunomaan.
Mukava reissu kaiken kaikkiaan.
Menttiin tyttöjen kanssa Eevan luo etkoille napostelemaan, juttelemaan ja laittautumaan iltaa varten.
Bilettämään mentiin Onnelaan. Hauska katsoa miten muakin pokaamaan tulleet miehet ymmärsivät lähteä pois kun niille näytti sormuksen. Huomasin kotiin tultuani, ettei mulla ole mitään muistikuvaa, siitä minkä näköisiä kyseiset miehet edes olivat. Taidan olla todella kiinni miehessäni. =)
Tänään pitäisi jaksaa olla kotona viettämässä sairaslomaa, jota sain vaikken pyytänytkään. Harmi vaan etten oikein osaa olla tekemättä mitään. Niinpä aamu on mennyt kevyesti selvittäessä mihin hintaan mikäkin vakuutusyhtiö tarjoaisi minulle autooni vakuutusta. Nytkin odottelen soittoa Turvasta. Tein heidän nettisivuillaan olevan "laskimen avulla" alustavan laskelman, jonka mukaan vakuutusmaksuni heillä olisivat reilun 100 euroa kalliimmat kuin nyt Pohjolassa. Mutta katsotaan osaako vakuutusmyyjä hommansa ja tarjoaako hän minulle oikeasti kilpailukykyisempää hintaa, kuin mitä heidän laskurinsa.
Innolla odottaen.
Lääkärillä tuli sitten käytyä ja vihdoin sain estolääkityksen migreeniini, sekä tietysti kohtauslääkityksen. Harmi vain, että itse lääkket saan vasta huomenna. Näin siksi ettei Myllyn Apteekissa ollut kyseisiä lääkkeitä enkä suostunut vaihtamaan toisiin, mutta lupasivat tilata tänään lääkkeeni niin että ovat noudettavissa huomenna 12 jälkeen.
Tänäänkään ei tarvitse mennä töihin kun on ohjelmassa migreenilääkäri. Hän saa helpottaa elämääni kirjoittamalla lähetteen tutkimuksiin ja tutkimusten ajaksi reseptin lääkkeille, joilla saisin pidettyä kohtaukset edes jotenkuten kurissa.
Lääkäriaika on vasta 13.30, joten ajattelin lähteä hieman kauppoihin kiertelemaan ja ostelemaan yhtä ja toista mitä nukkekotitarvike ostoslistaan on kertynyt. Toivottavasti vain löydän kaiken tarvitsemani.
Huomenna pitäisi mennä TYKSiin astmatesteihin, joita ei luultavasti voida edes flunssani takia tehdä. Taas pitää maksaa turhasta. Vittu! Jos testit olisi tehty alkuperäisenä päivänä kaikki oli ollut hyvin, mutta TYKS on väen väkisten siirtänyt testejä. Luoja miten mä vihaan tätä Turun toimintaa.
Saa nähdä mihin ne taas testit siirtää. Jos vanha kaava paikkansa pitää niin ensin kesäkuulle ja sitten kirjeitse elokuulle. Jolloin niitä ei varmasti taaskaan voi jostain syystä tehdä. Joten antaa olla. Jollei niitä huomenna tehdä, niin jääköön tekemättä. Mä en enää jaksa tätä vitun pelleilyä.
Onneksi TYKs ei hoida ylihuomista migreenilääkäriäni. Ehkä edes se asia hoituu joten kuten, vaikka tuntuu et Turun terveydenhuolto retuperällä onkin.
Kaipa sekin jotain kertoo, et pakollisten alaikäisenä tehtyjen hammaslääkärien jälkeen odotin 5 vuotta ennen kuin Turussa sai ajan hammaslääkärille. Tosin tulos oli hyvä: ei reikiä, ei reiän alkuja, eikä edes hammaskiveä. Täysin turhaa siitäkin oli maksaa, mutta ei sitäkään voinut tietää ennen kuin siellä oli saanut hampaansa näyttää. Ehkä pääsen seuraavaksi taas 5 vuoden kuluttua hammaslääkärille, joten nautitaan sitä odotellessa hyvistä tuloksista.
Nyt täytynee nostaa perse tuolista ja etsiä jostain joku paikka joka myisi Colaa, kun se on kaapista loppu ja Colariippuvaisena sitä tekee ihan helvetisti mieli...
Tänään menimme Janin kanssa kihloihin. Voin kertoa olevani todella onnellinen, rakastunut ja otettu siitä, että hän haluaa sitoutua minuun loppuelämäkseen ja perustaa kanssani perheen.
Kiitos rakas!
Saatiin tänään töistä viedä ilmaiseksi kotiin shamppoota, hoitoainetta, hiusvahaa, hiusnaamioita, selvitysnestettä jne. Otin siis meille kotiin yhtä ja toista tarpeellista. Tässä kuvaa tuotteista
Kokeilin hieman polttopiirtimen käyttöä tekemällä miehelleni "jätskitikkuun" lauseen, jota hän eniten kanssani käyttää.
Jani taas teki minulle pienen vaatehenkarin nukkekotiin. Kiitos rakas!
Tänään käytiin miehen kanssa ostoksilla, mutta se mitä ostettiin olkoon yllätys kaikille sunnuntaihin asti =)
Sain tänään töistä harrastustoimintaani kahdet leikkurit. Olivat turhat/ylimääräiset laatikossa. Sattumalta tuli työkaverilla mieleen, että voisin moisia harrastuksissani tarvita, joten haki nämä esiin ja antoi minulle. Kiitos vielä kerran!
Pitäähän sitä jokaisesta kotitalouksesta löytyä kylmägeelipussien lisäksi jotain lämmittävääkin. Ei kaikkea kipua voi aina kylmällä hoitaa.
On se kumma, et kun lähipiirissä on vauvoja, alkaa itsekkin katsella kaikkea ihanaa vauvasälää mitä kaupoissa on. Pian huomaa miettivänsä, et tollaisen ja tälläisen mä voisin haluta sitten joskus omalle vauvalle. Eikä mene kauaa, kun huomaa miettivänsä tosissaan, et pitäiskö ostaa joitain oikein ihania vaatteita, leluja yms. jo etukäteen jotta varmasti saisi sellaiset sitten joskus omalle muksulle.
Tänään jälleen asiaa miettiessäni, kysyin Janilta, mitä hän ajattelee siitä että ostaisin ison muovisen säilytyslaatikon portaiden alle, johon voisin ostella kaikkea ihanaa vauva tavaraa, jo etukäteen. Ei taida olla yllätys, että ideani tyrmättiin täysin. Eihän sitä edes tiedä saadaanko koskaan mitään vauvaa. Mutta kuulemma sinä päivänä kun teen positiivisen testin, saan mennä ostamaan laatikkoni ja ostella sen sisään kaikken haluamani. Mutta yhtään aikaisemmin en.
Täytynee siis unohtaa kaikki ajatukset vauvoista ja kiertää kaikki vauvojen tavaraa sisältävät paikat kaukaa. Ainakin seuraavat pari vuotta. Katsotaan sitten uudestaan, jos katsotaan.
Flunssani jatkuu vaan, joten ei jaksa paljon muuta tehdä, kuin nukkua. Hyvä et hereillä on sen verran, et saa välillä syötyä ja juotua, mitä mies mulle milloinkin tuo.
Olin jopa niin reipas, et käytiin yhdessä hieman kaupoilla tänään. Pikaisesti kävin Tiimarissakin. Läpi kävellessä mukaan tarttui hieman kaikkea kivaa:
- Enkeli siirtokuvia
- 2 rasiaa kuvioita ja nimilappuja
- muovipäällystettyä rautalankaa
- 3 pussia höyheniä
Migreeni vaivasi jälleen piti lähteä töistä aikaisemmin. Kotonä sitten kärsin taas kerran huonosta olosta ja kauheasta kivusta. Tällä kertaa onnistuin sentään nukkumaan jokusen tunnin. Herättyäni soitin miehen kotiin.
Janin tultua päätin lähteä päivystykseen lääkitystä hakemaan, sillä halusin päästä perjantaina töihin. Matka sinne ja odotus olivat kamalat. Päätä särki valossa vain enemmän ja pahaolokin tuntui voimistuvan.
Ensin lääkäri meinasi, että laitetaan mut tunniksi tiputukseen, jotta olo paranisi. Mutta päätyi sitten kuitenkin laittamaan mut piikitettäväksi. Sain siis lihasrelaksantti- ja kipulääkepiikin persuksiini. Ja vartin päästä olo oli aivan mahtava. Ei särkyä, ei pahaa oloa, eikä lihaskramppeja.
Mukavaa siis kotiin päästyä mennä nukkumaan. Ja aamulla töihin.
Olin todella onnellinen kuullessani, että Janin siskon tyttö tulee meille kylään illaksi. Mutta tulin vielä iloisemmaksi kuullessani, että hän jää myös yöksi. Vauvoissa vaan on sitä jotakin.
Kävimme porukalla (minä, Jani ja Olivia) kaupassa hieman ruokaostoksilla. Oli hauska katsella Oliviaa, joka katseli ympärillä olevaa ihmisten kuhinaa silmät innosta loistaen. Helppo kauppareissu siis.
Meillä sitten hieman leikittiin, syötiin, katseltiin ja siliteltiin Rexiä, vaihdettiin vaippoja ja lopulta nukuttiin.
Yö meni aikas kivuttomasti, vaikka Olivia hieman hyöri ja pyöri nukkuessaan. Ja muisti myös näyttää paljonko niinkin pienestä ihmisestä voi ääntä lähteä.
Kaiken kaikkiaan olin hyvin tyytyväinen, kun saimme pikku neidin kylään.
Lauantai aamuna olo oli heikko ja päänsärky lievää värinää ohimolla. Vihdoin uskalsi yrittää syödä 2 persikan puolikasta. Ja taas huono olo. Mutta tällä kertaa se kuitenkin pysyi sisällä.
Janin tultua töistä olo oli sen verta hyvä, että uskalsin lähteä Janin kanssa Rakennus ja sisustusmessuille. Ihan kivat messut, vaikka kaipasinkin reilusti enemmän kaikkea sisustus juttua. Rakennus juttua oli jo liiankin kanssa. Aika siellä kyllä hurahti yllättävän nopeasti.
Ja kaupan kautta kotiin. Jotenkin oli raskas olo cittarissa kiertää ruokaostoksia tekemässä mirgreenin jäljiltä. Onneksi kauppa reissu oli vain pikainen, niin pääsin suht nopeasti autoon istumaan.
Ja vihdoin kotiin syömään. Ruoan jälkeen olo oli jo aivan mahtava. Mutta silti ei kuitenkaan jaksanut lähteä Janin kanssa iltaa viettämään Turun yöelämään. Oltiin vaan kotosalla, saunottiin, syötii herkkuja ja katseltiin telkkaria. Helppoa ja mukavaa elämää siis.
Ei ollut mukavaa lähteä torstaina töistä jo 3 aikaan kauhean migreenin vuoksi. Olo oli aivan hirveä. Koko ajomatkan mietin mahtaakohan ruokatunnilla syömäni ruoka pysyä sisällä kotiin saakkaa vaiko ei. Vasta eteisessä uskalti hengähtää kun siihen asti selvisi. Loppu illan ohjelman sitten osaa jo arvatakkin. Sänkyyn pimeeän huoneeseen kylmägeeli-pussi otsalle ja ovet auki kylpyhuoneeseen. Kolmesti tuli kiirus nousta sängystä ja siirtyä halailemaan pönttöä. Ja kun paha olo vihdoin helpotti erehdyin ottamaan puolilasia vettä särkylääkkeen kera. Ja tietysti sain taas pala kylpyhuoneeseen, sillä eihän se tahtonut sisällä pysyä.
Yö meni huonovointisena ja kivusta kärsien. Sietämätöntä kuunnella kun mies ja koira nukkuvat.
Aamu yöllä nukahdin vihdoin. Eikä mennyt paria tuntia kauempaa kun herätys kello herätti minut. Olo yhä aivan kauhea ja pää kipeä. Puhuminenkaan ei millään meinannnut onnistua. Ulos tuli enemmänkin hiljaista muminaa, kuin puhetta. Siispä viesti töihin, en voi tulla migreeni jatkuu yhä.
Perjantai päivä kuluikin säryn kourissa puolittain tajuissaan, puolittain tajuttomana. Eikä uni meinannut tulla millään. Onneksi sitten illalla lopulta sammuin.
Kävin kaupassa ja hain samalla olohuoneeseen kimpun tulppaaneja piristämään itseäni. Tässä kuva piristämään lukijan iltaa =)
Pikku veljeni on jo vuosia kerännyt kaikkea mahdollista tavaraa, joissa on tai jotka esittävät hylkeitä tai kuutteja. Tänään löysin kirpputorilta tämän pienen harmaan hylkeen, jollaista veljelläni ei vielä ole. Tämä söpöläinen maksoi vain 1 euron, joten pakko se oli hänelle ostaa. Täytyy katsoa koska ehdin sen hänelle viedä.
Yö oli aivan hirveä, en nukkunut yhtään kun sattui niin pahuksesti. Aamu meni samoissa tunnelmissa, mutta päivällä lopulta sammuin ja onnistuin nukkumaan muutaman tunnin.
Herättyäni olo oli hieman parempi. Joten aloin pienellä varauksella valmistautua illan ohjelmaan.
Janin vanhemmat tulivat kuuden jälkeen katsomaan valmista asuntoamme. Ja toivat tullessaan aivan ihanan kimpun tulppaaneja. Katselimme kämpää, juteltiin ja juotiin kahvit.
Janin vanhempien lähtiessä pukeuduimme mekin ja lähdimme samalla oven avauksella. Suunta kohti Harittua ja isoäitini 65-vuotis syntymäpäiville. Mummi oli iloinen kun pääsimme tulemaan, vaikka olin yhä hiemän kipeä.
Kotiin lähtiessämme haimme Jäkärlästä pizzaa. Kotona kun piti alkaa syömään huomasin saaneeni erillaisen pizzan, kuin mitä tilasin. Halusin tonnikala, ananas, katkarapu pizzan, mutta tonnikala olikin vaihtunut kinkkuun. Ihan hyvä pizza kyllä, mutta ei sitä mitä halusin.
Sain sitten eilen aamulla töissä sikainfluenssa piikin. Ei kauaa kestänyt kun käsi alkoi särkemään ja kuumottamaan. Ja reilun puolen tunnin kuluttua pää alkoi särkeä. Vaikka olo vain paheni olin kiltisti töissä koko päivän.
Jestas miten iloinen olin päästessäni kotiin. Vaihdoin samantien yöpaidan päälle ja suunnistin sänkyyn. Nukkumisesta vain ei tullut mitään kun joka paikkaa särki ja oli kipeä olo. Piti siis mitata lämpö, joka oli vasta +37,5.
Kamala ilta, ei jaksanut eikä pystynyt tekemään mitään. Koko ajan sattui ja oli kamala olo. Ei jaksanut edes juoda, kun lasin nostaminen huulille tuntui pahuksen raskaalta. Toivoin vain että nukahtaisin ja kivun tunne häviäisi, mutta ei.
Koko yön olen ollut hereillä kärsien kivusta ja vuorottelevasta kuuma-kylmä tunteesta. Olo on yhä aivan hirveä, eikä todellakaan pystynyt lähtemään töihin. Särkee ja väsyttää, eikä millään saa nukuttua. Inhottavaa. Täytyy ottaa tämä oppina siihen, ettei mun kannata antaa piikittää itseeni mitään.
´Kirjoittaminen tuntuu nyt niin raskaalta, ettei pysty enää jatkamaan. Hyvää ja parempaa päivää teille!
Janin kanssa shoppailemassa ollessamme näimme jotakin, jonka päätimme ostaa Janin siskon lapsille. Pikku neiti sai tämän ihanan Nalle Puh ruokalapun ja pojat 3D-Dino palapelit.
Olipa kiva kotiin tulo, kun heti jo ovella huomasi, ettei uusi ruokavalio koiralle sopinut. Haju oli aivan hirveä. Pahuksen kiusankappale oli sitten käynyt tyhjentämässä sekaisin olevan mahansa olohuoneen isolle matolle. Ärsyttävää! Päätin heti, etten minä sitä ainakaan siivoa. Vauvan jätöksien siivoaminen ei ole minulle mikään ongelma, mutta mieheni koiran jätöksiin en todellakaan koske. Soitin siis mieheni kotiin pesemään mattoa ja lähdin itse shoppailemaan Myllyyn.
Jani kertoi Rexin tyhjentäneen mahansa, myös yläkerrassa Janin lattialle jääneen puseron päälle. Yöks!
Sain kuin sainkin eilen illalla laitettua toisen lipaston askartelutavarat laatikoihin. Vielä toinen ja sitten siirrän ne yläkertaan omalle paikalleen. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen kun vihdoin kaikki tavarat on selkeästi rasioissa/laatikoissa, joihin on kirjoitettu mitä missäkin on.
Nyt pitää sitten enää vaan saada laitettua kaikki askartelu yms. jutut tänään ostetuihin laatikoihin, sekä tehdä listaa montako ja minkä kokoista laatikkoa tarvitaan lisää. Ehkä loppuviikkolla olen vihdoin saanut alakerran lipastoista kaikki kamat laatikoihin ja sitte siirrettyä ylös harrastehuoneen kaappiin minne ne kuuluvatkin.
Otan sitten lopuksi hieman kuvaa todisteeksi itselleni ja muille, että neiti epäjärjestelmällisyys onnistui kuin onnsituikin saamaan kaikki tavarat vihdoin järjestykseen ja paikoilleen.
Ollesamme sunnuntaina kylässä vanhempieni luona kysyin äidiltä saanko ottaa lisää alkuja hänen viherkasvistaan. Sain luvan, joten otin niitä ja toin kotiin. Tänään eilen sain ne istutettua. Toistaseksi nämä kaksi ovat olohuoneessa, mutta saa katsoa mihin loppusijoitan ne.
Mä todella pidän tuosta viherkasvista jonka nimeä en taaskaan muista. Se vaan miellyttää silmääni. Ja rakastan sitä kun voin piristää sisustusta elävillä vihreillä kasveilla.
Eilen päästiin sitten vihdoin kuulemaan mikä ystävien pojan nimeksi tuli. Kauniit nimet olivat valinneet. Onnea heille vielä kerran tätäkin kautta!
Kuvia ei nyt ole tarjolla, mutta tässä teille kuva kauniista kutsukortista:
Ristiäisten jälkeen käytiin kylässä ja päädyttiin kuvaan. Yllättävän hyvä kuva vaikka onkin kännykällä otettu. Kiitokset kuvasta Janin vanhemmille!
Nähtii Janin kanssa ihanat vihreät kukkakuvioidut lakanat Kodin 1:ssä ja ne oli ihan pakko ostaa. Mä vaan rakastuin niihin heti. Toki ne sit piti saada mahd. pian käyttöönkin. Ja kuvia nettiin näkyviin, samalla oli hyvä ikuistaa myös mun uudet hiukset. Tulee kiva kontrassin tuon vihreän pohjan ja punaisten hiusten välille. =)
Näin suloisen kuvan Jani musta sitten onnistui ottamaan:
Tänään tuli taas vuosi lisää mittariin. Tosin ei niin kuin olisin toivonut. Jouduin heräämään aamulla ajoissa ja lähtemään Samia hoitamaan. Siinä meni sitten aamupäivä kevyesti.
Kolmen jälkeen pääsin lähtemään kotiin. Tosin kauaa en ehtinyt kotona olla kun piti jo lähteä kauppaan. Myllyssä menee aina kummasti aikaa, joten ei ihme että sieltä tuli lähdettyä vasta kuudelta.
Sitten ajeltiin Janin kanssa vähän siellä ja täällä, sekä käytiin kahvilla ennen kuin mentiin seitsämäksi kampaajalle. Ensin mun hiukset leikattiin ja sitten sain väriä päähäni. Värin vaikuttaessa Janin hiukset siistittiin. Sitten vihdoin pääsin huuhtelemaan värin päästäni. Sitten äiti hieman kuivasi ja harjasi hiuksiani ennen kuin teki niihin ranskalaisen letin.
Sitten kahvipöytään nauttimaan pöydän antimista. Ja kymmenen aikoihin sitten kotiin.
Voi syntymäpäivänsä noinkin viettää. =)
Sain itselleni tärkeältä ihmiseltä onnittelukortin. Kiitos siitä! Tässä vielä kuva kortista.
Tein itselleni viikonlopun piristeeksi rakennekynnet. Pakkohan sitä oli jotain tekemistä keksiä, kun mies lähti perjantaina Raumalle katsomaan jääkiekkoa. Tässä valitettavan huono kuva niistä:
Ei mikään edustus kuva todellakaan. Pitäisi todella saada lihaa luiden ympärille, ettei luut näkyisi noin selvästi. Ja ehkä silloin myös vinot/kierot sormeni eivät olisi niin selvästi näkyvillä..
Keskusteltiin tänään Janin kanssa tulevaisuuden suunnitelmista. Oli mukava kuulla Janin mietteitä mm. perheen perustamisesta. Rakkaani on aikapitkälti samaa mieltä kuin minäkin siitä miten haluamme elämäämme järjestää. Tosin kaikkeahan ei voi aina itse päättää, mutta ne asiat joihin voi vaikuttaa, yritämme järjestää molempien mieliksi.
Nykyisestä asunnostamme pidämme molemmat niin paljon, ettei siitä aiota luopua vielä aikoihin, jollei ole pakko. Tämä asunto vaan on juuri sellainen kuin pitää ja hyvässä paikassa, Rexinkin kannalta. Vähän kyllä välillä mietityttää, mitä sitten ku Rexi ei enää jaksa kiivetä portaita. Mutta kaipa se sitten ratkaistaan kun tilanne eteen tulee.
Olisi myös hyvä, jos löytäisin jostain itselleni vakituisen työn, joka vastaisi osaamistani ja jaksaisi kiinnostaa ja innostaa minua vuodesta toiseen.
Olen saanut Janin miettimään "rakastajattarestaan" eli moottoripyörästään luopumista. Hän kun on vihdoin tainnut tajuta, että hänen ajotapansa ei ole aina se turvallisin, enkä halua joutua pelkäämään hänen henkensä puolesta koko loppuelämääni.
Olin eilen sen verta flunssainen ja kuumeinen, että jouduin todella pinnistelemään voidakseni olla koko päivän töissä. Olin todella voimaton kun vihdoin kello tuli neljä ja pääsin lähtemään. Ajomatka töistä kotiin sujui yllättävän hyvin, vaikka olo huono olikin. Kotona moikkasin pikaisesti Rexiä, sitten suihkun kautta nukkumaan. Nukuin hyvin ja sikeästi aamuun asti.
Aamulla sain kuulla mieheltä, että pöytäkoneemme on nytten sitten parisen viikoa poissa käytöstä, kun eräs ohjelma käy läpi koko koneen tiedostot, etsien kadonneita tiedostoja. Niitä meillä on vain siksi, että vielä Pernossa asuessaan salama katkaisi sähköt ja sen jälkeen koneesta oli kadonnut paljon tiedostoja. Nyt kone on etsinyt niitä eilisestä asti ja löytänyt jo 4166 kadonnutta kuvaa.
Nyt meillä on sitten mieheni isän miniläppäri nettikoneena. Jestas miten voin vihata tätä pientä konetta. Ruutu on aivan liian pieni kuvankäsittelyyn yms. Osaampahan nyt sitten olla ostamatta tällaista ikinä itselleni.
Älkääs siis ihmetelkö, jos en niin hirveästi jaksa päivittää blogiani. Jollen sitten mene ostamaan itselleni uutta läppäriä lähiaikoina. Tai kaiva varaston perältä omaa ns. vanhaa pöytäkonettani käyttöön. Noh, annetaan taas kerran asioiden kehittyä omalla painollaan.
Työpäivä taas takana. Ei kaikkein parhaimpia, sillä palelin koko päivän. Syynä se, ettei kukaan ollut huomannut torstain sulakkeen mentyä, ettei lämmitys mennyt uudelleen päälle. Viikon lopun oltuaan sammuksissa, ei tarvitse ihmetellä miksi töissä oli kylmä.
Töiden jälkeen lähdin käymään pikaisesti Lidlissä hakemassa colaa ja maitoa. Samalla katselin hieman ympärilleni ja löysin aivan ihanan Calligraphy setin. Se oli pakko ostaa kun hintakin oli vajaat 12 euroa. Täytyy huomenna hieman kokeilla millaista jälkeä saan sillä aikaan, sillä tänään ei valitettavasti ehtinyt. Pakko laittaa kuvia.
Olipa mukava tulla kotiin tänään, kun ei tarvinnut ruveta laittamaan kämppää kuntoon tai mitään. Oli aikaa laittaa ajan kanssa kahvipöytää kuntoon, kun Janin sisko perheineen tulivat kahville. Mukavaa nähdä taas pojat ja prinsessa. Nautin todella siitä kun sain esitellä heille vihdoin valmiin asunnon. Toivottavasti se miellyttää muidenkin kuin vain minun ja Janin silmää. =)
Pojat eivät paljoa jaksaneet kiinnostua kämpän ulkonäöstä, he halusivat vaan leikkiä. Ensin "kummituspeliä" ja sitten oli jo kova kiire yläkertaan leikkimään nukkekodilla. Voitte arvata paljonko ajatus minua kauhistutti kun nukkekotini on vain koriste. Viimeksi käydessään he saivat leikkiä sillä kun nukkekoti oli tyhjillään, mutta nyt olin ehtinyt asetella huonekalut yms. paikoilleen, joten leikkiminen piti kieltää. Katselivat sitä aikansa ja siirtyivät sitten kiltisti alakertaan leikkimään. (Kuvia nukkekodista tulossa lähiaikoina Nukkekoti-kategoriaan.)
Kauaa ei kestänyt kun alkoi heissä väsymys näkyä. Olivat siis olleet luistelemassa, ennen meille tuloa. Ja kyllä se saa 6 ja 3 vuotiaan väsymään. Ei sitten muuta kuin kahvipöytään iltapalalle ja sitten pikkuhiljaa kotiin päin lähtemään.
Läppärini siis. Viime päivitykseni jälkeen se vaan sammui itsestään eikä sitten enää koskaan lähtenyt uudestaan käyntiin. Hieman se harmitti, kun tiesi et uuden vuoden jälkeen pitää kunnolla sisustaa uutta kämppää. Mietin sitten kumpi on tärkeämpi, kone ja netti vai uuden kämpän sisustus. Sisustaminen voitti, eikä ihme. Se vain oli tärkeämpi.
Nyt sitten kirjoittelen tätä miesystäväni koneella. Jotenkin omistuista käyttää tavallista pöytäkonetta eli siis istua päydän ääressä kirjoittamassa kun on jo tottunut läppärin naputteluun omalla sängyllä. Mutta kyllä tämä tästä. Ehkä ostan uuden läppärin jossain vaiheessa, mut nyt tämä saa olla hyvä korvike.
Tänään perheeni kävi katsomassa millaisessa asunnossa sitä Janin kanssa asun. Siksi koko viikon kävimme töiden jälkeen Janin kanssa kaupassa jos toisessakin ostamassa puuttuvat tekstiilit, sisustusjutut ja kalusteet. Ja jokunen hetki illoista meni hyllyjen kiinnittämisessä seinään, hyllykköjen kokoamisessa, tavaroiden laitossa paikoilleen ja siivoamisessa. Mutta vihdoin kaikki on hommattuna ja paikoillaan. Ihanaa kun nurkissa olevat laatikot ovat poissa. =)
Otin vielä muutamia kuvia valmiista (jos sitä nyt voi valmiiksi sanoa..) asunnosta. Saatampa niitä yrittää vielä tänään lisäillä. Mikäli ovat edes suht onnistuneita..
Tänään jaksoin flunssasta huolimatta katsoa, valita ja tulostaa kasan kuvia suunniottelemiini scrapbook sivuihin. Nyt pitää päästä takaisin sänkyyn parantelemaan jo liian kauan kestänyttä flunssaa. Toivottavasti huomenna olo on parempi, että voisin valmistaa muutaman sivun lisää.
No, katsellaan. Kuten sanotaan, hiljaa hyvää tulee =)
Ei kauaa tarbinnut mietti mitä tehdään ja missä illalla, kun selvis et vois mennä katsomaan, kuuntelemaan ja tanssimaan Proteuksen pariin. Jani otti sitten ystävällisesti muutaman kuvan. Tosin vain näitä 2 voi kutsua joten kuten onnistuneeksi:
Kyllä huomaa, etten tällä kertaa todellakaan jaksanut panostaa itseeni, vaan otin ihan sama miltä näytän asenteen.
Alamme Janin kanssa yhdessä tekemään meille muistokirjaa mm. skräppäämällä. Tavallinen valokuva-albumin kokoaminen tai päiväkirja kirjoitus ei jaksa kiinnosta, joten skräppäämällä saamme meidän muistomme paremmin talteen.
Projekti etenee suunnillee näin:
- Kun tapahtuu, jotain erikoista/muistamisen arvoista, kirjoitamme ns. suttuvihkoon ylös tilannekuvauksen/tulevat kuvatekstit.
- Valitsemme sopivan taustakartongin/t, johon suunnittelemme kuvien, tekstien yms. paikat.
- Kirjoitetaan tekstit, tarvittaessa muokataan esim. kuvien muotoa.
- Toteutamme suunnitemat, eli kasaamme sivun/t.
- Sivun valokuvaus ja päivitys blogiin.
Odotan innolla tämän projektin edistymistä!
Lupaan itselleni antaa enemmän aikaa tämän blogin päivittämiseen.
Aloitan uuden nukkekoti-projektini luultavasti viikonloppuna, joten siinä nyt ainakin olisi syytä päivitellä tätäkin sivustoani. Saattaapi olla, että jaan kanssanne myös asioita elämästäni. Uuden ihanan parisuhteen myötä kun siinä vihdoin on jotain mukavaa kerrottavaa. Yritän löytää viikonloppuna aikaa päivittää tänne takautuvasti ns. isoja asioita elämästäni loppuvuodelta 2009. Kuvien kera tietysti.
Nyt palaan vieraiden pariin aloittelemaan kunnolla uudenvuoden juhlintaa.
Hyvää ja onnellista vuotta 2010 toivotten!
Heidi
Olin V:n kanssa baareilemassa ja hän halusi sitten ikuistaa minut "autossa", joten ei siinä sitten, V:lle kamera käteen ja sitten noudattamaan häneltä saatuja poseerausohjeita. Tässä kuvista onnistunein:
Harmi ettei tullut otettua yhtään sellaista kuvaa missä olisi näkynyt kunnolla koko vaatetukseni. Ehkä ensi kerralla?..
Oli sitten vittumainen aamu. Eräs vitun tarkkaamaton nainen ajoi sitten autollaan autoni perään. Hänen autonsa etupuskuriin ei tullut mitään näkyvää, mutta mun autoni muovinen takapuskuri hajosi ja rekisterikilpi vääntyi. Eihän siitä ole kuin puolivuotta, kun edellisen kolarin jälkeen takapuskurini vaihdettiin.
Vituttaa kun pitää sitten taas olla se paripäivää ilman autoa, kun se siellä korjaamolla käy pyörähtämässä. Mä en osaa olla ja elää ilman autoani. Siitä on tullut mulle tärkeä osa elämääni. Mulla on siihen selvä riippuvuus. Ehkä mä selviän jotenkin, kun on pakko.
Ehkä hyvin nukutun yön jälkeen ei enää huomenna ärsytä niin kovasti.. Ainakin toivossa on hyvä elää..
Kuvia autoni vahingoista saatan jaksaa lisätä joskus myöhemmin.
Oon jotenkin hyväksynyt sen et olen nainen, joten mua ei selkeesti tarvitse arvostaa yhtään. Ja olen jaksanut sietää sen et joudun aivan liian usein kuulemaan arvostelua tekemisistäni, ulkonäöstäni jne. Mut eilinen oli jo kohtuutonta enkä suostu enää nielemään sitä. Se että ihminen joka ei ole koskaan kinnostunutkaan kuulemaan mun laulua, ja jolla ei ole oikeasti mitään käsitystä mun laulutaidosta väittää mulle etten osaa laulaa olenkaan. Ääneni on mukamas kauheaa tasapaksua muuttumatonta kimitystä kuten puheeni.
SE oli se vitun viimeinen naula siihen ihmissuhde arkkuun. Mä en halua olla sen kanssa enää missään tekemisissä jos suinkin vain voin sen välttää. Ja jos se on ikinä välittänyt must yhtään, niin se tietää etten mä rakasta täs elämässä mitään muuta niin paljoni kuin laulamista, joten katsotaan saako mun päätöseni luopua siitä, sen alentumaan pyytämään tyttäreltään anteeksi. Jollei se siihen kykene, niin sit se oli se joka vei multa sen viimeisen rakkaan asian tässä elämäs..>
Mä yritin unohtaa,
olla kuin en olisi kuullutkaan.
Mutta en pystynyt huijaamaan itseäni.
En enää.
Tuntuu niin pahalta.
Aivan liikaa.
Mä kestän kyllä paljon. Siedän ja nielen sen paskan jota oon joutunut sietämään liian pitkään.
Kerään sisääni yhä enemmän vihaa ja katkeruutta, tunnen kuinka se kytee sisälläni ja yrittää tukehduttaa hengiltä.
Voin henkisesti pahoin ja palaan vanhaan rutiiniin, syön kunnes oksettaa. Ahmin kunnes raja tulee vastaan.
Mutta sekään ei auta. Voi kuinka syvästi vihaankaan sinua! Ja kuinka vihaankaan itseäni, sitä että olen tyttäresi.
Helvetti!
Jätä mut rauhaan.
Lopeta jo se arvostelu.
Äläkä yritä murtaa mun itsetuntoa.
Saatana!
Sanoit sä mitä hyvänsä,
mä tiedän osaavani laulaa.
Mä tiedän perineeni sentään jotain Tiinalta!
Ah, ehkä se onkin syy kaikkeen.
Sä et kestä sitä, että muistutan biologista äitiäni.
Mutta tiedätkö,
sun ajatuksesi taikka tunteesi ei kiinnosta mua yhtään.
Ei enää,
ei koskaan.
Mä en anna sun alistaa mua,
tuhota sitä vähää mikä vielä musta on jäljellä.
Sä olet mulle enää vain ilmaa.
Hyvästi isä!
Mä en ole ikinä itse pitänyt mistään Tupperware, Oriflame yms. kutsuista joissa väkisin myydään ihmisille jotakin. Ei sillä ettei ne tuotteet olisi sitten hyviä tai tarpeellisia, mut mä en vaan halua ostaa mitään painostettuna. Mä mielummin selaan rauhassa jotain kuvastoa ja tilaan sitten mitä haluan tai sit vaan meen kauppaan ostamaan mitä tarvitsen. Mutta tollasilla kutsuilla oleminen on jokseenkin epämiellyttävää.
Tänään pitää sitten jälleen kerran raahautua paikalle tuollaiseen pakkomyynti tilaisuuteen, sillä äiskäni pitää Aloe vera-kutsut. Huoh. Tekisi niin mieli jättää vaan menemättä, mut valitettavasti en voi niin tehdä. Täytyy vaan yrittää suhtautua tähänkin positiivisesti. Tosin onhan noissa kutsuissa yksi hyväkin puoli, herkut! Saan sitten taas syödä kaikkea ihanaa ja kaloripitoista =)
Kutsut alkaa lapsuudenkodissani 14.00, mutta mun pitää olla paikalla viimeistää 12.30 sillä pitää viedä äiskälle yks leimasin lainaksi ja auttaa vähän valmisteluissa. Eli nyt en kyllä ehdi enempiä kirjoitella, kun pitää käydä suihkussa ja laittautua ennen sinne menoa. Yritän muistaa kirjoitella illemmalla vielä tuntojani kutsuista tänne.
Nyt sitten meni ne hermot tän flunssan takia. Ihme et ole tähän asti jaksanut tätä. Siis 5 viikkoa ja 3 päivää kestänyt nyt tää mun flussa. Ei helevetti. Nyt oli sit pakko soittaa jo lääkärille ja onneks sain ajan huomiseks. Huomenna 12 jälkeen sit vihdoin jo toivottavasti tiedän mikä mua oikeen vaivaa. Toivottavsti saan siltä lääkäriltä jotain lääkettä millä pääsen eroon tästä jatkuvasta niistämisestä, yskimisestä ja kurkkukivusta.
On ihan kauheeta miten tällänen flunssa kohtuuttomasti rajoittaa ihmisen elämää. Ei voi käydä lenkil, ei voi aerobikata, ei voi shoppailla, ei voi laulaa kunnolla harjoituksissa, siis ei voi oikeen tehdä mitään. Olla vaan hiljaa kotosalla tekemättä mitään. Mut mä tuun hulluks ku mun pitää olla aloillani. Mä vihaan tällästä toimetonta lepäämistä.
Pahinta on se et mulla o niin paljon purkautumatonta energiaa etten jaksa edes keskittyä maalaamiseen tai muuhun sellaiseen rauhallisempaan harrastukseen mihin normaalisti joskus riittää aikaa ja halua syventyä. Pitäis saada tän viikon aikana tehtyä Annille se kortti, mut ei vaan millään jaksa siihenkään paneutua.. Tää on ihan kauheeta.
Ulkonäkömuutos ei tee tällä blogille yhtään pahaa, siispä yritän muokata tästä pienillä muutoksilla ainavain enemmän itseni näköisen.
Jos joku sellainen joka ei minua tunne, tänne eksyy niin tässä yksi hämärä kuva minusta. Ja kyllä tämän kuvan ajattelin laittaa taustaan =)
Tuntuu jotenkin hyvältä aloittaa blogin kirjoitus melkein vuoden mittaisen tauon jälkeen puhtaalta pöydältä. Tuli sellainen pakko poistaa kaikki vanha, jotta pystyi jälleen aloittamaan. Enkä kadu päätöstäni yhtään, on elämäni sen verran kuitenkin muuttunut.
En ole vielä täysin varma siitä kuinka paljon elämästi tulen täällä kertomaan, mutta luulen että ainakin kertovani jotakin työtilanteestani, harrastuksistani, ehkä jopa jotakin ihmissuhdetilanteistani. Tätä blogia lukevat saattavat myös joutua lukemaan shoppailusta, herkuttelusta, malleilusta, sisutamisesta, kukkien kasvatuksesta ja reissaamisesta. Kaikesta sitä mitä elämässäni sattuu ja tapahtuu. Toki vain niiden rajojen sisällä, että paljonko olen valmis kertomaan.
Tiedän muutamien ystävieni olevan kiinnostunut näkemään vaatehuoneeni sisällön parhaimmat vaatteet, kengät ja asusteet, joten aion sieltä jossakin vaiheessa jotakin esitellä täälläkin.
-Heidi-
En ymmärrä sinua. Ensin olet kuin kaikki olisi paremmin kuin koskaan, selität kuinka pidät minusta.
Yhtäkkiä muutut huudat vihaavasi minua ja sanot ettet halua enään koskaan olla kanssani missään tekemisissä.
Saat minut kiukkuiseksi, saat minut vihaamaan sinua.
Voin vain odottaa että pääsen sinusta eroon. Onneksi siihen ei ole enää pitkää aikaa.
Ensivuonna kai vain nauran kaikelle tällä, lapsellisuudelle ja olen iloonen kun en enää ole kanssasi missään tekemisissä.
Jollet pian ymmärrä jättää minua rauhaan joudun sanomaan sen sinulle, silla en enää kestä sinua, jatkuvasti vaihtuvaa mielialaasi.
Olet ainoa ihminen josta toivon pääseväni eroon mitä pikimmin, oletko onnellinen? Minä en ole, kiitos sinun.
Elämäni olisi helpompaa ja mukavempaa jollei kokoajan tarvitsisi varoa miinakenttiä ympärilläsi.
En kestä enään yhtään raivokohtaustasi.
En aio pyytä anteeksi tunteita tai ajatuksia sinusta, sillä ne ovat totta. Älä luule ettei totuus koske, sillä se koskee kovasti.
Miten yksi ihminen voi tehdä elämästä helvettiä? En tiedä, mutta sinä ainakin onnistut siinä.
Pitäisikö mun yrittää unohtaa ja antaa anteeksi? Empä usko. Olen tehnyt niin jo liian monta kertaa...et saa enään yhtään mahdollisuutta!
Tämän päiväinen oli viimeinen pisara, tiedät sen itsekkin jos vain menet itseesi.